...kommenteista taas kerran. Näin se on - odotan jonkun sanovan, että teen oikein, vaikka tiedän itsekin tekeväni väärin. Tosin en ole tilanteessa yksin, Hän painii samojen kysymysten kanssa. Tosin emme pysty asiasta rauhassa juttelemaan ja siksi on suuri tarve kirjoittaa. Jos joskus olemme kahden (jännittäen koko ajan, jos joku yllättää..), niin pää tyhjenee, ajatukset sumenee, haluaa vain koskettaa, katsoa silmiin, suudella...

Kerroin Hänelle kirjoittavani blogia... alanko nyt kirjoittamaan Hänelle? Yritän, että niin ei kävisi, mutta väkistenkin mietin tähän saakka kirjoittamaani ja sitä mitä Hän niistä ajattelee. Yksi syy kirjoittamisen aloittamiseenhan oli se, että en enää voinut kirjoittaa Hänelle.