Se, että kaipaan rakastumista, intohimoa, jännitystä johtuu siitä, että sain jo vähän niitä maistaa... mutta ei niinkuin kuuluisi - omassa parisuhteessa - vaan vieraan varatun miehen (mutta tutun) kanssa. Järki sanoi ja sanoo edelleen, että EI, mutta siltikin annoin itseni rakastua tai ainakin erittäin vahvasti ihastua. Ajattelen Häntä joka päivä. Tiedän, että emme ikinä voi saada toisiamme kokonaan. Mutta minulle riittäisi vähemmänkin... mutta on väärin ottaa edes sitä.