Itse en kyllä ikinä pystyisi elämään saman katon alla kahden miehen kanssa tai miehen toisen kumppanin kanssa. Mutta en kuitenkaan usko siihenkään, että on olemassa vain se yksi oikea. Minua kiinnostaisi kuulla parien kokemuksia, jotka elävät avo/avioliitossa, mutta sallivat vapaat suhteet. Eli kummallakin voi olla parisuhteen ulkopuolisia suhteita ja niistä ollaan tietoisia. Olenkin miettinyt mitä mieheni sanoisi, jos ehdottaisin, että voit kyllä halutessasi sekstailla muidenkin kanssa... No ei varmaankaan kovin hyvä idea. Ehkäpä ajatus on syntynyt siitä, että oltaisiin sitten ns. samalla viivalla. Kumpikin olisi ollut muiden kanssa. Eli vieläkin jossain sisimmässäni moralisoin itseäni. 

Mutta vaikka olenkin saanut nyt uutta ajateltavaa, niin mikään ei ole kuitenkaan muuttunut Hänen suhteensa. Hän vetää minua puoleensa kuin magneetti. Yhden suudelman jälkeen olen loppupäivän kiimassa...

Mutta uusista askeleista puheen ollen, olen aloittanut koulun, jonka kautta tulen ottamaan uusia askeleita oman mieleni tutkiskelussa omien kokemusten purkamisen ja muiden kokemusten jakamisen kautta. Olen todella innostunut. Tästä tulen vielä kirjoittamaan lisää.

No nyt täällä, ihmeen tyydyttävä viikonloppu takana. Lumilinnan teko yksi niistä harvoista "leikeistä", joista oikeasti nautin lasten kanssa. Mies kimpussa, on onnellinen, kun innostuin sekstailemaan ajan kanssa... Muuten kyllä vielä tekemistä, pelkkä seksi ei enää tässä vaiheessa pitkää parisuhdetta riitä kantamaan. Mutta suunta joka tapauksessa hyvä, kyllä se tästä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Keskustelu käytiin yllättävän rakentavassa hengessä, joten ehkä parisuhteestamme vielä jotain tulee. Pitää vaan jatkaa keskusteluja, ehkä sitä kautta lähestymme toisiamme uudestaan. Minä en vaan voi olla täysin rehellinen ja kertoa esim. mitä viime syksynä tapahtui. En tiedä viekö kertomatta jättäminen pohjan pois lähestymiseltämme, mutta toisaalta, jos hän olisi pettänyt minua, niin en minäkään haluaisi sitä tietää.

Aamu alkoi ikävästi... Hän ei päässyt mukaani yhteen tilaisuuteen, mihin oli tarkoitus lähteä yhdessä. Muutenkin tuntuu, että minun on jätettävä hänet rauhaan... ja tyydyttävä vain työkaveruuteen.

En tiedä mitä kirjottaisin, olo on tänään ollut omituisen tyhjä. Johtuuko se siitä, että en ole tänään päässyt Hänen lähelleen (kunnolla)…Kyllä se näin taitaa olla.

Jos olisi olemassa toinen todellisuus, jossa voisin sanoa ja tehdä kaiken sen mitä ajatuksissani liikkuu…